Pääkeilan leveys
Kaikille antenneille useimmissa tapauksissa sen pinta- tai pintasuuntakuvio on yleensä terälehden muotoinen, joten suuntakuviota kutsutaan myös keilakuvioksi.Suurimman säteilysuunnan omaavaa keilaa kutsutaan pääkeilaksi ja loput sivukeilaksi.
Keilan leveys jaetaan edelleen puolen tehon (tai 3 dB) keilan leveyteen ja nollatehoiseen keilan leveyteen.Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, pääkeilan maksimiarvon molemmilla puolilla kahden suunnan välistä kulmaa, jossa teho putoaa puoleen (0,707 kertaa kentän intensiteetti), kutsutaan puolitehokehon leveydeksi.
Kahden suunnan välistä kulmaa, jossa tehon tai kentän voimakkuus putoaa ensimmäiseen nollaan, kutsutaan nollatehokeilan leveydeksi
Antenni polarisaatio
Polarisaatio on antennin tärkeä ominaisuus.Antennin lähetyspolarisaatio on tähän suuntaan sähkömagneettista aaltoa säteilevän lähetysantennin sähkökenttävektorin päätepisteen liiketila ja vastaanottopolarisaatio on vastaanottoantennin tulevan tasoaallon sähkökenttävektorin päätepisteen liiketila. suunta.
Antennin polarisaatiolla tarkoitetaan radioaallon spesifisen kenttävektorin polarisaatiota ja sähkökenttävektorin loppupisteen liiketilaa reaaliajassa, joka liittyy avaruuden suuntaan.Käytännössä käytetty antenni vaatii usein polarisaatiota.
Polarisaatio voidaan jakaa lineaariseen polarisaatioon, ympyräpolarisaatioon ja elliptiseen polarisaatioon.Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, jossa kuvan (a) sähkökenttävektorin päätepisteen liikerata on suora viiva ja linjan ja X-akselin välinen kulma ei muutu ajan myötä, tätä polarisoitunutta aaltoa kutsutaan ns. lineaarisesti polarisoitunut aalto.
Etenemissuuntaa pitkin tarkasteltuna sähkökenttävektorin myötäpäivään pyörimistä kutsutaan oikeakätiseksi ympyräpolarisoiduksi aalloksi ja vastapäivään vasemmanpuoleiseksi ympyräpolarisoiduksi aalloksi.Etenemissuuntaa vasten tarkasteltuna oikeakätiset aallot pyörivät vastapäivään ja vasenkätiset myötäpäivään.
Antennien tutkavaatimukset
Tutka-antennina sen tehtävänä on muuntaa lähettimen tuottama ohjattu aaltokenttä avaruussäteilykenttään, vastaanottaa kohteen takaisin heijastuma kaiku ja muuntaa kaiun energia ohjatuksi aaltokenttään lähetettäväksi vastaanottimeen.Antennitutkan perusvaatimukset sisältävät yleensä:
Tarjoaa tehokkaan energian muuntamisen (antennin tehokkuudella mitattuna) avaruussäteilykentän ja siirtolinjan välillä;Antennien korkea hyötysuhde osoittaa, että lähettimen tuottamaa RF-energiaa voidaan käyttää tehokkaasti
Kyky kohdistaa korkeataajuista energiaa kohteen suuntaan tai vastaanottaa korkeataajuista energiaa kohteen suunnasta (antennin vahvistuksella mitattuna)
Avaruuden säteilykentän energiajakauma avaruudessa voidaan tietää tutkan toiminnan ilmatilan mukaan (antennin suuntakaaviolla mitattuna).
Kätevä polarisaatiosäätö vastaa kohteen polarisaatio-ominaisuuksia
Vahva mekaaninen rakenne ja joustava toiminta.Pyyhkäisemällä ympäröivää tilaa voidaan tehokkaasti seurata kohteita ja suojata tuulen vaikutuksilta
Täytä taktiset vaatimukset, kuten liikkuvuus, naamioinnin helppous, soveltuvuus tiettyihin tarkoituksiin jne.
Postitusaika: 14.2.2023
